Alvéar Rowland
Alvéar Rowlandin vanhemmat ovat molemmat täysin omia hevosiani, ja erityisesti isänsä vuoksi olen enemmän kuin ylpeä oriin sukutaulusta. Allu onkin osana orilinjaustani, johon pyrin saamaan KTK-palkittuja hevosia, ja kuten voit arvata, ei tällaiseen linjaukseen voinut millaista oria tahansa ottaa. Tässä suvussa on potentiaalia!
Allun isä, Leonard v. Seigneur, on Yhdysvalloissa syntynyt, 168cm korkea ruunikko trakehnerorii on palkittu YLA3-palkinnolla, jota myöhemmin vielä korotetaan korkeammaksi. Lisäksi "Leon" ulkonäöstä ovat todisteena VNT-näyttelyistä kerätyt arvonimet, jotka tällä hetkellä oikeuttavat oriin SUPREME-palkintoon. Tavoitteet ovat omistajalla toki korkealla, ja tulevaisuudessa siintävätkin YLA-palkinnon korotus, Premiere-palkinto, Vir MVA Ch -arvonimet, KTK-palkinto ja tämän lisäksi vielä KRJ-laatuarvostelusta ykköspalkinto. Kaiken tämän lisäksi orii on todella ruunamainen luonteeltaan!
Leon isä Leonarderé on kotimaassaan Ranskassa tunnettu periyttäjähevonen, joka ei koskaan ole itse menestynyt kouluratsastuskilpailuissa, saatikaan esteratsastuksessa, mutta on siitä huolimatta periyttänyt jälkeläisilleen korrektia rakennetta ja hyvää luonnetta, sekä tämän lisäksi vielä komeita liikkeitä. Näyttelyissä orii on palkittu useaan otteeseen, ja sama on jatkunut myös Leonarderén jälkeläisten kohdalla: 26 jälkeläisestä 18 on kantakirjattu, näistä 14 vähintään II-palkinnolle. Oriin jälkeläiset ovat menestyneet ja kilpailleet myös hyvin sekä esteillä että kouluradoilla - tällaisia periyttämismeriittejä katsoessaan on vaikeaa olla ymmärtämättä, miksi tämä orii on ehdottomasti yksi Ranskalaisen trakehnerjalostuksen kulmakiviä nykypäivänä!
Ei tarvitse yhtään ihmetellä sitä, mistä Leonarderé on saanut periytettyä jälkeläisilleen taitoja esteille ja kouluun, kun isänä on Trevis' Lion King. Tämä kimo trakehnerorii on todellinen monitoimiosaaja, joka paitsi vääntää koulua Intermediate-tasolla, myös hyppää 150cm korkuisia esteitä kilpailuissa asti. Luonteeltaan King on kuitenkin suht vaativa erityisesti karsinassa ollessaan ja lisäksi oriin raviliikkeet ovat melko töpöttävät. Tämä orii on kuitenkin porannut tiensä useiden harrastajien sydämiin valkoisena unelmahevosena. Jalostuksessa Kingiä ei ole erityisen paljon käytetty, koska kahdestakymmenestä sen luona vierailleesta tammasta vain seitsemän on tullut tiineeksi. Orii onkin harvinainen, mutta hieno nimi sukutaulussa.
Leonarderé on sadan prosentin varmuudella perinyt rauhallisen luonteensa emältään, Lereia's Moniquelta. Tämä tamma on todellinen ihmisen mieli, joka onkin kotitallillaan saanut nallekarhun maineen, jolle voi tehdä lähes mitä vain ilman mitään pelkoa Moniquen hermostumisesta. Kilparadoille tamma ei ole koskaan päässyt seuratason pikkukilpailuja lukuun ottamatta, koska omistajalla ei ole ollut aikaa kilpailemiseen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä neitokainen on ollut jalostuksessa todella näppärä tamma, joka on todella periyttänyt luonnettaan ja myös rakennettaan jälkeläisilleen. Nykyisin tamma viettää ansaittuja eläkepäiviään Puolassa.
Sitten omaan suosikkiosiooni, nimittäin Leon emään, Seigneur's Gabrielleen. Tämä tamma on Leon kasvattajien, Seigneur-siskosten kasvatti, ja oikein näppärästi menestynyt sellainen. Ihastuin neitiin heti, kun näin sen Yhdysvaltain reissullani, ja kun pääsin juttelemaan vielä tamman omistajien, eli kasvattajien, kanssa, olin myyty. Todella kiltti, rauhallinen, komealiikkeinen tamma, joka vääntää GP-ratoja kisakentillä Paul Mesterin ratsastettavana, ja jolla on mahtava emälinja - mitä muuta olisin voinut haluta? Totta puhuakseni yritin ostaa tamman itselleni Britanniaan, mutta omistajat eivät tammasta millään suostuneet luopumaan, eikä ihme; en minäkään olisi näin hienosta hevosesta luopunut, en edes pahimmassa hädässä!
Gabriellen isä, Waterslide, oli itselleni hieman yllätys sukutaulussa, koska tämä orii on Yhdysvalloissa massanimi hevosten sukutauluissa, enkä olisi osannut kuvitella, että Seigneurit olisivat itse halunneet jalostukseen valita massanimen. Toisaalta Waterslide on kuitenkin ansaitusti massanimi - tämä musta, 172cm korkea orii liitää kouluradalla mitä ikinä pyydetäänkin, oli tehtävänä sitten piaffi tai passage, tai ratana GP. Lisäksi huomasin oriin papereita katsoessani, että se on myös jalostuksessa vaikuttanut aika mukavasti periyttäen jälkeläisilleen komeita liikkeitä ja tummaa väritystä. Mitä enemmän Watersliden papereita selailin, sitä enemmän aloin myöntyä ajatukselle Yhdysvaltain massanimestä - onhan orii enemmän kuin hieno, juuri sellainen, mitä itsekin jalostuksessa haluaisin käyttää.
Palatkaamme sitten jälleen mahtavaan emälinjaan, josta seuraavaksi esittelyssä Gabriellen emä, Seigneur's Loveleía. Tämä tamma on niin ikään Seigneurin siskosten kasvatti, itse asiassa kolmas sellainen. Katie kertoo heidän toivoneen rauhallista ja hyvärakenteista kasvattitammaa, jollaisen he saivatkin, joskin "Leia" onkin hieman raskasrakenteisempi trakehner. Tämä tamma on koulutettu Intermediate-tasolle, ja sitä on myös käytetty menestyksekkäästi jalostuksessa, sillä tamma on periyttänyt komeaa luonnettaan jokaiselle kasvatilleen! Itse tamma on kilpaillut aktiivisen epäaktiivisesti Yhdysvalloissa keräten myös sijoituksia tililleen. Ongelmaksi tamman kanssa meinaa välillä tulla se, ettei tamma millään tahtoisi mennä kuljetuskoppiin, ja sen vuoksi erityisesti alkuaikoina jäivät useat kisareissut väliin. Oli miten oli, minä pidän tästä hevosesta!
Allun emä, Prettydeath, on kaunis trakehnertamma Saksasta. "Pretty" on luonteeltaan oikein näppärä, ja siksi se aikoinaan Rowlandiin saapuikin. KRJ-sijoituksia neitokainen on kerännyt laatuarvosteluun vaadittavat 40kpl tasolta Vaativa A - Grand Prix, ja tavoitteissa siintävätkin paitsi KRJ-laatuarvostelu, myös YLA-arvostelu. Mainittakoon myös, että Prettydeathin kasvattaja on Ronald Schmidt, joka on Saksassa tunnettu koulupainoitteisista kasvateistaan!
Pretty on varmasti perinyt kauniin, ruunikon värityksensä isältään Commondorilta, joka oli punaruunikko henkeen ja vereen. Tämä orii ei valitettavasti ollut kovinkaan paljon esillä kouluradoilla, koska oriin omistajalla ei ollut intoa kilpailemiseen, mutta sen sijaan orii on ollut näytillä useissa näyttelyissä ja se on mm. kantakirjattu II-palkinnolla. Kahden jälkeläisen jälkeen orii kuoli ankaraan ähkyyn. Myöhemmin oriin varsat, Prettydeath ja Prettyday, ovat molemmat menestyneet kouluradoilla, Prettyday myös näyttelykehissä.
Commondorin isänä näkyy Commander, Ranskalainen trakehnerorii, josta ei löydy mitään erityistä sanottavaa. Tämä orii on toiminut pääasiassa jalostusoriina vuosina 1959-1970, ja on jättänyt jälkeensä pääasiassa esteratsuja, joista kukaan ei kuitenkaan ole erityisemmin menestynyt. Comareia, oriin toinen tammajälkeläinen, oli aikanaan ehdolla Ranskan esteolympiajoukkueeseen, mutta karsiutui pois loukattuaan jalkansa. Commander kuoli 24-vuotiaana pääntautiin, joka vei jo aiemminkin sairastaneelta oriilta voimat täysin.
Nelly-Lou on kouluratsu, joka tunnettiin makeista laukkapirueteistaan kotimaassaan Irlannissa. "Nelly" olikin tamma, jota omistaja kuvaili sanoilla "ihana, hellyyttävä", ja siksi se olikin jalostuskäytössä todella haluttu nimi - luonne oli nimittäin enemmän kuin mainio ja lisäksi tammalta löytyi suorituskykyä ja liikkeitä kouluradoille! Omistajan suureksi harmiksi Nelly ehti kuolla ennen sen uran loppuhuipennusta, Irlannin koulumestaruuksia, sitä vaivanneisiin kaviokuumeisiin, jotka eivät ottaneet talttuakseen. Jälkeensä tamma jätti viisi kaunista varsaa, joista kaksi on kantakirjattu toiselle palkinnolle, ja joista yksi on menestynyt kouluratsuna Saksassa.
Prettydeathin emä, Prettyvacant, kuoli nuorena trailerionnettomuudessa. Tämä suh pieni, 162cm korkea tummanruunikko tamma ehdittiin kantakirjata kolmannelle palkinnolle ja se ehdittiin myös kouluttaa Vaativa A -tasolle. Omistajien, kasvattajien ja kaikkien trakehnerinhevosten ystävien harmiksi tamma kuitenkin kuoli trailerissa toisen auton kaahattua trailerin kylkeen. Ennen tätä "Vac" ehti varsoa kahdesti, ja näistä varsoista on myöhemmin tullut todellisia koulumenestyjiä, ja ne ovatkin jatkaneet emänsä kesken jäänyttä uraa todella mallikkaasti! Prettydeath ja Vacanté, tamman varsat, ovat molemmat kilpailleet Grand Prix -radoilla kouluratsastuksessa ja Vacanté on menestynyt myös näyttelykentillä ja jalostustyössä.
Allun emänemänisä, Vacant Junior, on estehevonen henkeen ja vereen. Tämä orii kilpaili 14-vuotiaaksi asti 140cm radoilla menestyenkin suht mallikkaasti, mutta oriin omistajan kuoltua Vacant joutui myyntiin, ja päätyi Italialaiselle ratsastuskoululle opetusmestariksi. Tätä ennen orii ehdittiin ruunaamaan, jonka vuoksi jälkeläisiä tällä komeapomppuisella oriilla on vain kuusi. Vacant on kuitenkin vienyt monien ihmisten sydämen ratsastuskoululla rauhallisen luonteensa ansiosta, ja on vielä edelleenkin kisannut kokeneempien tuntilaisten kanssa seura- ja aluetasolla.
Suvusta löytyy myös trakehnertamma Waiting Romeo, joka on koko elämänsä ajan asunut Portugalin pohjoisosissa. Tamman omisti 10-vuotiaaksi asti vanha herra Liberie, joka käytti tammaa vain jalostuskäytössä. Kolmen varsan jälkeen hän myi "Wanin" esteratsastajalle nimeltä John Polier, joka koulutti tammasta estehevosen. Tamman komeat liikkeet näkyvät myös Allun liikkeissä! Wan tunnettiin kuitenkin vaikeasta luonteestaan ja siitä, ettei se kunnioittanut ihmistä kovinkaan paljoa. Tällä hetkellä tämä rautias neitokainen hyppää 130cm ratoja ja jatkaa jalostuksessa vaikuttamista.
ULKOASUN © EVELIINA 2008 KUVAN © VIBAJA KOPIOIMINEN KIELLETTY VIRTUAALIHEVONEN