Tallilla tapahtuu...
Valtaman päiväkirjaan kirjoittavat tallin omistajat, mutta alla olevien linkkien kautta voit lukea myös tallilaistemme omia päiväkirjoja. Kertomukset eivät ole useimmiten hurjan pitkiä, eikä niitä välttämättä kirjoitella hurjan usein, mutta pyrimme kuitenkin siihen, että kuukaudessa täältä löytyisi muutama tarina. Jos siis Valtaman sisäiset tapahtumat kiinnostavat, olet saapunut juuri oikealle sivulle; tällaista on Valtaman omistajien arki!
Tallilaisten päiväkirjoja: Winky & Kille, Milja & Ada, Vipza & Iina
Tallitarinoita
Tallitarinat tyhjennetty 02.02.2008!
30.08.2008 » Tallintekoa Heidin toimesta
Toivon syvästi, että tallin vähän hiljaisempi kausi alkaa olla ohitse - syksyn puskiessa sisään ovista ja ikkunoista, olemme Even kanssa lyöneet viisaat päämme yhteen ja kehitelleet jos jonkinmoista toimintaa talliväen pään menoksi (meidät tuntien suurin osa tapahtumista on kuitenkin vasta "kyllä-me-tämä-joskus-tehdään" - listalla, mutta olettehan kuulleet sanonnan hitaasti mutta varmasti? ;)
Herätys puoli kuudelta ei ollut lainkaan hemaiseva, mutta litkittyäni kolmisen kuppia kahvia kahdenkymmenen minuutin aikana koin olevani tarpeeksi virkeä kipittelemään tallille ja tutkimaan otusten fiiliksiä - sitä paitsi oma orini Veeti oli juuri tulla tupsahtanut Valtaman asukiksi, joten pitihän mamman kultamussukan turpakarvojen kunto mennä tarkastamaan pää kolmantena jalkana!
Hevoset olivat varsin nälkäisiä: heti kun ovi aukesi narahtaen ja valot syttyivät hitaammanpuoleisesti, liekö aamukankeutta, ilmoille kajahti muutama vaativa hirnahdus ja kavionkopina.
"Juu juu! Te ootte niin vaativia!" huikkasin kaksitoistapäiselle nelijalkaislaumalle talsien käytävää pitkin vilkaisten jokaisen asukin kunnon. Puskalla oli ilmiselvästi kovin nälkä, sillä se ei malttanut tavanomaiseen tapaansa jäädä ovelle paijattavaksi, vaan vaikutti jo hätistävän minut rehuvarastoa kohti.
"Eijei, ootas nyt, kohta saat", hymähdin rapsuttaen raudikkoa korvan takaa - vastaukseksi sain nauttivan (?!) irvistyksen.
Aamupöperöiden sekoittelussa oli taas oma hommansa ja kiireestä huolimatta ehdin vain nipin napin seitsemältä valmiiksi. Kuitenkiin siinä vaiheessa kun talli täyttyi syömisen kultaisista äänistä, pystyin rentoutumaan hetkeksi upoten satulahuoneen ikivanhalle sohvalle (olisin tietenkin voinut kuurailla varusteita ja vastaavaa, mutta kun ei huvittanut...). Muita ei vielä näkynyt, mutta eihän sitä toisaalta edes voinut ihmetellä: kuka vapaaehtoinen olisi herännyt lauantaiaamuna seitsemältä vain tutkiakseen tunnin aiemmin, miten hyvin oma karvapallero voikaan?
Tarhauksen ajankohdan tullessa vastaan herätin Even unten mailta mukavalla puhelulla.
"Huomeeeenta!" hihkaisin samalla kun taiteilin Finan päähän riimua. Arabialainen ei ollut missään nimessä ilahtunut omaperäisestä taktiikastani, mutta puhelimeen puhuminen yhtä aikaa oli vaikeaa, vaikka olenkin nainen!
"Jaha, huomenta vaan. Ja moimoi", Eve vastasi pienen miettimistauon jälkeen. Samassa puhelin tuuttasi jo lyhyttä merkkiääntään ja minä kirosin.
"Taas se löi mulle luurin korvaa. Eiks ookki törkeetä?", osoitin viimeiset sanat Finalle, joka hamusi vielä ruokakuppinsa pohjalta viimeisiä kauranjyväsiä. Tamma ei sanonut mitään, mutta lähti kyllä nätisti vierelläni liikkeelle ulos päin. Puolessa välissä matkaa tajusin kuitenkin, että Fina olisi pitänyt loimittaa, joten eikun täyskäännös tallia kohti ja hetken kuluttua uusi yritys tällä kertaa villaloimella peitetyn hevosen kanssa.
Suurin osa hevosista tuli ihan nätisti ja tarhausoperaatio sujui nopsaan. Valitettavasti karsinoiden puhdistamisen kanssa ei ollut samanlaista tahtia, mutta sain kyllä apujoukkoja, sillä porukkaa valui hiljalleen Valtamaankin päin: Milja ensimmäisenä, Jenn. toisena ja Eveliina jopa kolmantena, vaikkakin varsin närkästyneenä, sillä hän ei ollut kuulemma pitänyt aamuherätyksestäni.
"Pitäis sunki tota rytmiä kääntää töitä varten, eikös? Ehhehe...", hihitin neidin valitettua väsymystään.
"Haista närhenkukka ja vihreä aurinko", happamuuden perikuva tiuskahti tarttuen samalla talikkoon ja tepastellen Puskan karsinalle, joka oli sotkettu aika lahjakkaasti. "Ja miks ihmeessä tän hevosen pitää olla näin sotkune?"
"Enpä tiiä, mut äläs ny kiukuttele, tää siivoominenkin on hirmu rattosaa!"
Ja sen jälkeen olimme kummatkin hiljaa siihen asti, että talli kiilsi puhtauttaan.
Yhdentoista maissa päätin lähteä urheilemaan Veetin kanssa kouluratsastuksen saloihin, sillä pallero kaipasi todellakin aktiiviliikutusta huolimatta eläkepäivistään. Ori norkoili tarhansa portilla hieman tympääntyneen näköisenä ja lähti ihan mielellään sisälle, vaikka säpsyikin tuulesta lepattanutta pressua.
"Joo älä oo urpo, oot jo iso poika", mutisin samalla kun yritin saada hyppivän orin seisomaan paikoillaan. Onneksi se hieman järkiintyi ja suostui sitten pressua vilkuillen kävelemään tämän hirmuisen pelotuksen ohi. Hoidettaessa ori oli kuitenkin kiltisti kuten aina, se seisoi korvat hörössä käytävällä ja tutki myöskin Iinan taskut, joka oli pysähtynyt rapsuttelemaan tätä herraa.
Ilma tuntui kaikessa pilvisyydessään muuttumaan yhä koleammaksi ja tuulenpuuskat lennättelivät kellastuneita lehtiä ympäri pihaa, joten etsin vielä satulahuoneen kaapistani itselleni ison tallitakin (jonka selässä muuten lukee Valtama!) ja lähdin sen jälkeen pikkupoikani kanssa kentälle päin. Veeti sai aloittaa päivän ihan kunnon treenillä, se oli saanut selkäänsä mustan koulusatulansa (sitä on pakko hehkuttaa, kun se oli niin kallis :<) sekä kankisuitset, jotka kimaltelivat vielä uutuuttaan. Orilla oli kuitenkin joku ongelma Valtaman tallipihaa kohtaan, se säikkyi jo tarhojakin...
Anyway, Veeti oli kuitenkin ihan mukava ratsastettava - se liikkui tavanomaiseen tapaansa hyvin eteen, kuunteli apujani ja totteli pyyntöjä. Olihan siinä havaittavissa jonkinasteista jännitystä, mutta pidempi alkuverryttely kaivoi esiin jo vähän rentoutta - jossain vaiheessa oli kuitenkin esiteltävä japanilaisia bungalabungala-hyppyjä, kun ne lehdet olivat ihan hirveä säikkymisen aihe... Loppujen lopuksi ensimmäiseksi treeniksi Valtamassa tämänpäiväinen meni ihan hyvin. :)
Hoidettuani vielä Veetin pois sekä suunniteltuani Even kanssa muutamia tapahtumia jätin tallin muiden vastuulle - toivottavasti ei ole huomenna maan tasalla.
Veetin kanssa säikkyvä Heidi
10.07.2008 » Kumpi ja kamp... Ukko ja Akka tappelivat!
Tallimme Uniikki-tapaus on saanut viimepäivät pyöristyä laitumella ruohoa ahmien omistajansa kipitettyä lomailemaan - keneltäkään ei ollut vielä tähän mennessä löytynyt uskallusta ryhtyä puuhailemaan herran kanssa, mutta hetki sitten olin jopa päättänyt napata itseäni niskasta kiinni ja lähteä toteuttamaan Jennille lupaamaani - Ukon selkään, mars!
Jo metsästäessäni Ukkoa kiinni vihreän seasta, aloitti se juoksuttamisen kirmaten ensin kauemmaksi, sitten lähemmäksi ja jälleen kauemmaksi, liekö johtuen omistajan varoittamasta pienestä arkuudesta. Onneksi muutama muukin tuli hakemaan heppasiaan, jolloin Ukko tuntui kauhistuvan yksin jäämisestä ja lompsi puolijuoksua paikalle pysähtyen kuitenkin vielä muutaman kerran nappaamaan matkaevästä suupieleensä. Orilla tuntuikin olevan virtaa vaikka muille jakaa, se kiskoi narua suuntaan jos toiseenkin seilatessaan ruohotuppo A:n ja ruohotuppo B:n välillä matkallamme talliin.
Ori ei ollut lainkaan vaikea hoitaa, vaan se seisoi käytävällä varsin rauhassa, eikä protestoinut kuin kavioiden kanssa. Niinpä fiilikset eivät olleet edes kovin pelonsekaiset kävellessämme kohti kenttää, vaikka Ukko tuntuikin häseltävän hetki hetkeltä enemmän. Selkään kapuamisessa olikin jos jonkinmoista ongelmaa, kun Ukko pyöri kuin väkkärä ja taisi leikkiä säikähtänyttä pupujussia niistä loikista päätellen ..
Vauhtia meillä riitti koko tunnin ajan! Ukko ei todellakaan antanut mitään ilmaiseksi, vaan mikäli se olisi saanut päättää, todennäköisesti makaisin tälläkin hetkellä tantereessa kiroten niitä hiekanmurusia niin suussani kuin alushousuissanikin (jotka ovat muuten pinkit ja niissä on vihreitä sammakoita), mutta taisteluiden kautta ori taipui oikein kivasti kouluradan kiemuroihin ja vaikutti kaikin puolin kivalta tapaukselta - tätä voisi ratsastaa vielä toistekin omistajan loman aikana .. ;) Hoitelin Ukon sitten takaisen ahmimiskuntoon ja jatkoin päivän muita hommia.
Valmennukseen onkin tullut kivasti osallistujia, mutta kyllähän vielä lisää kaivataan - niinpä taiteilinkin tallin seinälle hienon mainoslapun, tietenkin pinkkiä somistettuna vihreillä sammakoilla, eikös olekin söpöä? <3 Tämän lisäksi nappasin tallilaisista pari viatonta uhria tekemään laiduntaville hevosille perustarkastukset - kaikilla henki pihisi, hyvä vain.
Akatteleva Heidi
16.06.2008 » Haikeutta
Aamulla satoi kaatamalla vettä ja siksi minä, joka viisaana en ottanut rumaa sadetakkiani mukaani, kastuin totaalisesti. Päivän alku oli siis vähintäänkin lupaava, mutta kaikesta huolimatta pääsin lopulta vetisen pihan poikki talliin asti, josta hain pikaisesti ruoat, jotka heitin hevosille. Laidunkauden ansiosta karsinoita ei tarvinnut putsailla sen kummemmin, joten aamutoimet olivat nopeasti ohitse.
Ratsastelin päivällä Letulla, joka on laitumella "vierailevana tähtenä", kentällä koulua ja lopetellessamme Harmony saapui hakemaan Kikkaa ja Ipaa pois, ja minä tietenkin painelin sinne auttamaan. Tunnelma oli haikea, kun auto trailereineen siirtyi mutkien taakse ja poistin Ipan ja Kikan kyltit karsinanovista - Harmony kun on kuulunut talliporukkaan melkeinpä alusta alkaen! Vannotutin kuitenkin Harmonyn vierailemaan tiloissamme vielä myöhemminkin ja tämä lupautui, joten lopullisesti Harmony ei meistä eroon tule pääsemään.
Päiväruokinnan jälkeen juttelin hieman Winkyn kanssa, joka tuli Killeä hoiteamaan, sekä Lon kanssa, joka tuli Seraa ja muita laitumellamme laiduntavia hevosiaan katsomaan ja näiden avustuksella illalla jaoimme vielä iltaruoatkin hevosille. Vesijohto oli kamalilla mutkilla, jonka vuoksi piti sitä suoristella kauan aikaa, ennen kuin tämä hieman antiikinaikainen johtomme suostui vettä laitumen vesipisteille asti siirtämään.
Haikea Eveliina
04.06.2008 » Laidunkautta odotellessa!
Viikkoja oltiin jo tuskasteltu kesäkuun toiminnan suhteen - talli tuntui vähintään makaavan toinen jalka haudassa, eikä kukaan ollut kevään aikana vaivautunut tekemään sille mitään .. Onneksi Eve päätti potkia allekirjoittanutta takamuksille, "nyt töihin" - meiningillä ja kappas vain, huomasin sitten olevani varsin mukavana keskiviikkoaamuna talikko kourassa puhdistelemassa karsinoita. Luojan kiitos, että laidunkausi alkaa; sitten kidutukseni vähenee ainakin huomattavasti, ja voihan kesällä siirtää sen lannanluonnin myöhempään, sopivasti aamu-unisen Even heräämisiakaan, vai mitä? ;)
Aurinkoisen aamun tallinteko sujui aika leppoisasti, ja porukkaa valui hiljalleen paikalle hevosten mussuttaessa jo aamusapuskojaan. Oma mahanikin kurni jo huolestuttavasti, mutta valitettavasti Iita muistutti, että allekirjoittaneen ruoka-aika olisi vasta sen jälkeen, kun hevosten eteen olisi raadettu tarpeeksi (eli ei koskaan)! Evekin tuntui ottaneen loman varsin rennosti, ilmestyihän Hitler Ykkönen paikalle siinä kymmenen jälkeen, kun olin jo omakätisesti raahannut jokaisen hevosen tarhaan (KOHTA LAIDUNKAUSI! VAPAUTENI!) ja putsannut jopa kaksi karsinaa.
"Niin että huomenta vaan, talikko käteen sitte", hymähdin vähintäänkin mursumaiselle Evelle.
"Jaahas kiva joo huomenta", neiti vastasi ja menneet neljä sanaa olivatkin sitten ainoat pariin tuntiin, mikä kului karsinoiden puhdistamiseen - jaa että hitaita? Ei huolta, omistajien aivot olivat vain lähteneet pienelle laidunlomalle.
"Niiin, arvaa mitä? Mä oon ostanu uuen hepan. Taino siis aika monta heppaa, hain Saksasta viis ja sitten oon kai ostanu ..", tähän väliin kuului sormilaskutoimitus, "joo yy kaa koo nee vii kuu, kuus hepsua! Sä voisit tulla kattoo niitä tässä joku päivä, eiksjoo?"
"Joo voin mutta jos sä nyt viittisit keskittyä näihi kisoihin .. ", Eve murahti - näin jälkihuomautuksena, tuon Hitler Ykkösen mielentilan johdosta suosittelisin hänelle Heidin "hellitä tiukasta pipostasi" - kurssia (hinta 123 € / min, kurssin kesto 1200000 min). Mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuimme kolauttamaan viisaat päämme yhteen karkinmutustelun ja teenryyppäämisen ohessa, eikä aikaakaan, kun seinällä komeili jo alustava kutsu (onnistuin kyllä kaatamaan sen päälle kahvia, mutta Eve haki Vanishia [vai mikälie onkaan, sitä pinkkiä!] ja pyyhki tahran pois) estehyppelöihin, joissa olisi tietenkin etuuksia tallilaisille. ;))
Päivemmällä majottauduin tietenkin satulahuoneeseen ottamaan jokapäiväset nokkauneni, vaikkei niistä mitään tullut, kun ihmisiä ramppasi koko ajan ovesta sisään ja ulos - joku taisi vielä tökkiäkin minua kylkeen, tiesi pirulainen varmasti, että kutian siitä. Epäiltyjen listalla olivat ainakin Harmony & Winky, eikä Veerastakaan koskaan tietäisi .. Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin, ja tajusin, että hevosten päiväruokinta lähestyi uhkaavaa vauhtia. HUPSIS. Ruoat kuitenkin valmistuivat erityisnopeasti, eikä hevosten sisäänhaussakaan kestänyt kauaa - mitä nyt Kikka vähän temppuili, muut olivatkin kovin nätisti.
Ruokailun jälkeen harjailin muutaman pollen, mutta kello juoksi, ja koska Eveliina oli lupautunut tekemään iltatallin, oli pikkuhiljaa suunniteltava lähtöä - olisin niiin paljon mieluummin lähtenyt kyllä maastoreissulle kuin työmatkalle (hahaa, lisää heppoja talliin!), mutta minkäs teet, kun shoppailuhimo iskee - niinpä hyvästien jälkeen jätin porukan, kalastin koko päivän tallipihassa juosseen Riinan kiinni ja teimme sitten äänekkään poistumisen rämällä ja rämisevällä autollani Valtaman tallipihasta.
Hitlerkakkonen Heidi
28.05.2008 » kesä saapui Valtamaan!
Aamulla heräsin jo viideltä aamulla ja huomasin, että pihalla oli täydellinen kesä jo tähän aikaan aamusta! Tästä sain aivan uudenlaista puhtia heräämiseen ja heräsinkin jo kuudelta virkeämpänä kuin pitkään aikaan! Oli ihanaa kävellä tallille Ritan kanssa t-paita päällä. Mahtava tunne, tallipihastakin löytyi jo joitakin pieniä kukkasia. Kissat paistattelivat tullessamme jo pihalla auringon paahtamalla tiellä ja hevoset höristelivät tallissa innoissaan päästäkseen ulos.
Tallista löytyy nyt yksi tyhjä karsinapaikka, kun KA-BOOM lähti tallistamme pois maksamattomien laskujen vuoksi. Lisäksi Valtamassa alusta asti asunut Kira jouduttiin lopettamaan vähän aikaa sitten ja siksi tamman karsina on nyt tyhjillään. Pienen hiljaisen hetken jälkeen pääsin jatkamaan työntekoani edelliseen malliin. Hevoset söivät aamuruokansa hyvällä ruokahalulla ja heitin kaikki sen jälkeen pihalle nauttimaan auringosta ja aamuheinistä. Kukaan ei päässyt pakenemaan talutusmatkalla käsistäni(!) ja sainkin siitä olla ylpeänä - jopa Kille käveli niin kiltisti vierellä, että huh!
Päivätallia tehdessä juttelin tallille eksyneiden Lon ja Winkyn kanssa ihanasta ilmasta ja alkavasta kesälaidunkaudesta. Toimintaa koskien neideiltä löytyi myöskin ideoita ja laitoinkin niitä mietintämyssyyn tulevaa pikkukokoustamme varten, joka Heidin kanssa pitäisi käydä. Tytöt menivät molemmat käymään maastossa ja minä jäin siivoilemaan tallipihaa, josta todella löytyi siivottavaa talven jäljiltä. Myös kissat käytin rokotuksilla.
Illalla, edelleen helteestä nauttien, tein iltatallin, joka sujui ongelmitta, kun Milja ja Iita olivat avustamassa. Tällaisia kelejä vain lisää; ihana, kun ei tarvitse kävellä pihalla kuin pingviini! Mutta todellista kesää odotellessa, tästä tämä lähtee! :)
Auringon paahtama - Eveliina
08.04.2008 » keväästä nauttimassa
Aurinko paistoi aamulla rynnätessäni tallipihan halki tallille Rita vierelläni. Oli jo suht lämmintäkin, uskalsin kulkea nimittäin pelkkä t-paita ja fleece päällä, mikä on hurja menestys! Kissat odottelivat kaikki tallin ulko-ovella kauniissa rivissä, löytyipä jonosta yksi kuollut hiirikin, jonka kävin äkkiä heittämässä pois näkyviltä ennen kuin Rita saisi sen kynsiinsä (nimimerkillä koiran suusta ei ole kivaa noukkia hiirtä).
Hevoset söivät aamuruokansa sisällä ja kävin siinä välissä nakkaamassa heinät pihalle, kun oli niin kiva ilma. Hevoset sain kätevästi pihalle, joskin Kille, Kikka ja Ransu yrittivät tehtävääni edelleen ahkerasti boikotoida, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin - yksikään hevonen ei juossut aamun aikana pihalla vapaana. Hevoset nautiskelivat ihanasta ilmasta heiniä syödessään, sitä oli ilo katsella. Sen sijaan karsinoiden puhdistaminen tuntui taas entistäkin raskaammalta, en ymmärrä miksi (vanhuus ei tule yksin?). Kaikki saatiin kuitenkin kuntoon ennen kuin tallilaisia alkoi tupsahdella pikkuhiljaa tallille.
Lo ja Winky tulivat lähes yhtäaikaisesti omia hevosiaan hoitamaan ja heitä kiusasinkin ahkerasti rapsutellen hevosia ja jutellen turhia. Winky kertoi koulutreeneistään Killen kanssa (kuulosti hyvältä) ja puhui myös uusien päitsien ostamisesta, johon Lo sitten yhtyi myöskin. Käväisi mielessä siinä ajatus, josko joku päivä palkkaisi varustekauppiaan auton käymään pihassa, siihen ideaan tykästyttiin, että saas nähdä! Lo ja Winky menivät molemmat pihakentällä ja kivalta näytti meno, muuta ei voi sanoa. Puhkesin myös kateudesta vihreäksi nähdessäni, miten hyvin Kille käveli Winkyn rinnalla - ei edes yrittänyt riehua! Epäreilua, mitä taikuutta se oli?
Miljakin käväisi tallilla vähän tämän jälkeen ja keskustelimmekin siinä sitten viikonlopun kilpailuista, joihin on muuten tullut paljon osallistumisia. Toivottavasti tulee hyvät kilpailut ja tallilaisilla menee hyvin, pitääkin toivotella kaikille kisa-aamuna hurjasti onnentoivotuksia onnenpotkujen muodossa, varautukaa vain, kisaajat! Winky, Milja ja Lo lupautuivat päivätallin tekemään, joten lähdin itse viemään suomenhevoseni, Eevertin, uudelle kotitallilleen, jossa orii saisi odotella pääsyään Valtamaan, suuret kiitokset vielä teille kolmelle!
Illaksi palailin tekemään iltatallin, joka sujui hyvin ja nopeasti, kun Heidi sattui olemaan tallilla samoihin aikoihin (no sattui ja sattui - sekoitimme päivät ja oltiin molemmat kuviteltu, että on oma vuoro tehdä iltatalli). Heidi sai, tuttuun tapaan, kamalan puheripulin ja siihen päälle naurukohtauksen, mutta hengissä sain neidin kuitenkin kotiin asti - ei henkilövahinkoja (kerrottakoon myös, että Heidi on ostanut itselleen uuden puoliverioriin yksityishevoseksi!). Kiva päivä, jatkuisi nyt vain sää samanlaisena.
Keväisin terveisin Eveliina
30.03.2008 » kevät tuli takaisin!
Aurinkoista ja lumista. Tämän aamun ilmatiedot lienevät siinä. Tallille tuli eilen aivan uusia tuttavuuksia, nimittäin kolme kissaa Diiva, Mörkö ja Möhkö sekä kaksi koiraa, jotka kantavat nimiä Rita ja Riku. Aamupalan syötyäni riensinkin Ritan kanssa hurjalla kiireellä tallille päin kissoja morjestamaan, Rita riehuikin innoissaan kissojen perässä, Mörkö ei pitänyt oikein ideasta.
Aamutallin tekeminen sujui leppoisasti. Yksikään hevonen ei päässyt pakenemaan tarhoille mentäessä (Killellä oli kyllä kovaa yritystä) ja muutenkin kaikki oli jopa ihmeellisen yksinkertaista. En kuitenkaan valittanut, vaan nautiskelin yksinkertaisesta nautinnosta. Kissat pyörivät vielä tallilla vähän hölmistyneinä, mutta työnsä ne ovat jo nyt tehneet: Tallikäytävälle oli kannettu kaksi kuollutta hiirtä.
Kahdentoista aikoihin hain Ompun tarhasta, kun Iita oli pyytänyt herralla ratsastamaan aina silloin tällöin. Ihastuin rauhalliseen Omppuun nyt vielä syvemmin, se kun ei tehnyt mitään harkitsematonta seisoessaan käytävällä kissojen kummastelun kohteena. Kentällä pyörimme kouluratsastuksen merkeissä - pohkeenväistöjä ja avoja väsäilimme ja niistä Omppu oikein hyvin suoriutui, vaikka olikin hieman kankea vasemmasta kyljestään. Suunnilleen tunnin ajan pyörimme kentällä ja sen jälkeen pesaisin hieman hikistä oria, heitin päiväruuat karsinaan ja vein ruokailun jälkeen kevyesti loimitettuna pihalle muiden seuraan.
Illalla hevosten haku oli myöskin perin yksinkertaista, Kikka tosin veti melko hurjalla nopeudella talliin, mutta pysyi kuitenkin käsissä koko matkan ajan, mitä pidin henkilökohtaisena saavutuksena, tämä tamma kun on monesti talutushermojani koetellut. Tallin päädyn valo oli edelleen pimeänä, kun en ole saanut sitä aikaiseksi vaihtaa, mutta huomenna pitää ottaa itseäni niskasta kiinni - pimeällä kun on kiva pyöriä pimeässä tallipäädyssä. Kiva päivä, aurinko paistoi vielä illallakin!
Kevättä rinnassa - Eveliina
20.03.2008 » takatalvi
Aamu alkoi perin surkeasti huomatessani ulkoilman, joka oli kamala: Lumimyrskyä ja maassa lunta ainakin kymmenen sentin edestä. Tämähän tietää luonnollisesti sitä, että minä epäonnisena aamutallin tekijänä joudun käyttämään myös traktoria pihan auratakseni ja se voi olla katastrofi. En kuitenkaan päättänyt lannistua tilanteesta vielä, vaan rientää niin pian kuin mahdollista talliin, koska aikaa tänä aamuna kuluisi aamutouhuihin huomattavasti enemmän loimituksien takia - mittari kun näytti pakkasta 12 astetta ja viima oli kova. Talliin pääsinkin suht nopeasti ajatellen, että jouduin suuren vaatemääräni takia kävelemään tallipihan poikki kuin pingviini.
Hevoset olivat levottomia viiman vuoksi ja se vaikeutti työskentelyäni entisestään. Kun olin loimittanut katraan, meni vielä kaksinkertainen aika pihalle viedessä, kun Kille, Kikka ja Rafael juoksuttivat pihalla. Tuuli oli jo hieman ehtinyt laantua tämän tunnin aikana, mutta päätin silti ottaa hevoset päiväruokinnan aikaan sisään, jos myrsky ei laantuisi. Karsinoiden siivoamisessa meni aikaa myöskin suuren vaatetusmääräni ansiosta - tajusin vasta loppuvaiheessa vähentää vaatetta.
Tuuli ei laantunut päiväksi, pikemminkin paheni. Siksi katsoin parhaaksi ottaa kaikki sisälle syömään. Milja oli tullut Kiraa ja Adaa hoitamaan ja molemmat tammat olivatkin jo sisällä, samoin Lo oli löytänyt tiensä Finan luokse, joten työni oli hieman helpompi, kun sain molemmilta apua hevosten sisälle hakemisessa. Hevoset söivät ruokansa tyytyväisenä ja jäivät sitten sisään ulkona aina vain pahenevan lumimyrskyn vuoksi. Tallin käytävillä oli perin sekavaa, kun kaikki loimet asettelimme sinne kuivumaan. Iltasella kävin heittämässä iltaruuat vielä kaikille ja siirsin kuivuneet loimet siististi omille paikoilleen. Tallin päädystä oli valo palanut, se pitäisi muistaa korjata. Oli kovan työn takana päästä illalla tallilta vielä kävellen takaisin nukkumaan - tuuli oli hurja.
Pingviinin comeback! - Eveliina
14.02.2008 » ystävänpäiväriehaa
Valtaman tallilaiset, opastajinaan katastrofaaliset Heidi ja allekirjoittanut, neljä hevosta ja maastolenkki - mitä tällaisesta voisi seurata? Vastaus oli perin yksinkertainen: Hauskanpitoa. Se, oliko hauskanpito hauskaa ulkopuolisten mielestä, voi olla kyseenalainen asia, mutta ainakin tällä porukalla oli mukavaa!
Aamu alkoikin aurinkoisesti, sanan mukaisesti; 5 astetta lämmintä ja aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta muutaman pienen pilvihaintuvan takaa. Aamutallin teko kävi hujauksessa, vaikka Kikka juoksuttikin, kevättä rinnassaan, allekirjoittanutta ympäri tallipihaa tarhoille mentäessä. Jollakin ihmeen ilveellä kaikki hevoset olivat kuitenkin lopulta turvallisesti omissa tarhoissaan, talli siistinä ja omistajakaksikko valmiina varautumaan maastoretkeen. Yhden aikoihin väkeä alkoikin virrata jo tallille hevosia laittamaan.
Joukkiolla oli tänään erityisen ihmeellinen huumorintaju ja motto taisi ollakin, että kaikelle nauretaan - olisiko syynä ensimmäinen kunnon kevätpäivä? Myös hajamielisyyttä löytyi; Heidi haki kaksi kertaa ponilleen väärän satulan satulahuoneesta, Miljalla oli harja hukassa ja Winky taisteli riimun kanssa, joka oli auennut omituisesti. Alku olikin todella lupaava, mutta lopulta ryhmä pääsi kuitenkin, hieman aikataulusta jäljessä tosin, tallipihaan, jossa järjestäydyttiin siistiin jonoon, joka oli suora tasan kahden askeleen ajan: Ensimmäisenä Eveliina Hoopon kanssa, sitten Iita ja Omppu, Lo ja Fina, Winky ja Kriminaali, Milja ja Kira ja joukon hännillä Heidi poninsa Minean kanssa.
Maastoreissu meni suht mukavasti, vaikka laukkapätkällä joukon alkupää lähtikin vauhdilla johtajahevosen vetäessä pukkilaukkaa hurjalla vauhdilla; jopa Omppu innostui pukittelemaan. Kukaan ei kuitenkaan selästä pudonnut, mutta seuraavaa laukkapätkää varten vauhtia hidastettiin huimasti. Reissu kesti vähän reilut 2 tuntia ja kotiin palatessaan koko ryhmä, hevosia myöden, oli hiestä märkänä. Toisaalta, mikä olisi parempi tapa aloittaa kaunis kevät?
Hevoset jäivät talliin syömään hetkeksi päiväruokiaan, kun omistajaseurue lähti matkaamaan päärakennukseen, jossa odottivat allekirjoittaneen äidin tekemät pöperöt. Hyvällä ruokahalulla syötiin ja höpistiin kaikesta mahdollisesta astronauteista pieniin tallin hiirituholaisiin. Heidi lupasi rakentaa mainion hiirisyötin, joka, kuulemma, tappaisi hiiret välittömästi sähköiskulla, Lo sen sijaan ehdotti, että hommaisimme tallille kissan (ihme kyllä Lon idea sai enemmän kannatusta) - ystävänpäiväriehan hyvät uutiset: Tallille tulossa kissa! Ruokailun jälkeen ryhmärämä vie hevoset ulos, siistii tallin ja lähtee takaisin sisätiloihin saunomaan - illaksi kun on saatu tallityöntekijä hoitamaan hevoset takaisin sisälle.
Ilta meni suht hyvin, joskin sauna ei tahtonut lämmetä millään ja minä, luonnollisesti, olin unohtanut puolet napostelutarpeista, joita olimme Heidin kanssa suunnitelleet. Kaapeistamme löysimme kuitenkin kaikenlaista hyvää syötävää saunomisen jälkeen. Heidi oli tuttuun tapaan kerännyt kaikki mahdolliset juorut pikkukylältä ja niille tuli naurettua (Heidistä tuli tallin reportteri). Loppuillasta jouduimme kuitenkin vielä ryntäämään pihaan mahtavan tallityöntekijämme jouduttua ongelmiin hevosten kanssa - suunnitelmissamme ei ollut hevosten taluttamista, mutta sekin luonnistui suht hyvin. Hauska ilta, ei voi muuta sanoa!
Kuinka moni sai flunssan? - Eveliina
06.02.2008 » pakkasukko jatkaa vierailuaan
Eveliinan muutama päivä sitten raportoima pakkasukon vierailu jatkui tänäänkin: pakkasmittarin elohopea kipusi (vai pikemminkin laskeutui? :o) kuudentoista pakkasasteen kieppeille, ja tämän nähdessäni olin Even tavoin lentää pinkiksi verhotulle pyrstölleni - Evelle kiitokset ihanan mauttomista joululahjayöhousuissa ! Koska tallin toinen pääpiru tahtoi jäädä löhöilemään ylipehmeälle sohvalleen, ei auttanut kuin pukeutua jääkarhun kokoiseen hehtaaritelttatakkiin, kietaista lämmin kaulahuivi kaulaan - ihan vain kuristamaan ja sitten vielä monet ylimääräiset tilpehöörit - vihdoin valmis pakkasukon armoille !
Hevoset eivät tuntuneet tietävän tuon taivastakaan minun suuresta tuskastani (apua, nenä on ihan punainen !!11!!), sen sijaan vaativat kiireen vilkkaa ruokaa eteensä - ja jotta kuulo säästyi ( .. nälkäiset kaakit ovat kovin meluisia ), oli pakko antautua ja raahata sapuskaa selkä notkolla. Aijai. Eikä se siihen jäänyt, sitten hevosia tarhaan: Kepponen juoksutti minua ensin kentän taakse, sitten tarhojen lomitse lantalan luo ja lopulta sisälle talliin - päättäväisellä asenteella, intiaanihuudoin uusi yritys onnistui paljon paremmin. Muut hevoset olivatkin sitten helpompia, onnekseni.
Luojan kiitos Eveliina saapasteli paikalle kun olin puhdistanut muutaman karsinan - selkäluun (mikä se semmoinen on; älä kysy !) kahdeksannen asteen (o__o) murtumaa valittaen pakenin kiireen vilkkaa pois, enkä palannutkaan tallille kuin vasta hämärän laskiessa: tällöin talliporukkaakin oli paikalla, jolloin iltatallin teko sujui joutuisaan. Veera sai kuulla aamupäivän sattumuksista Kepposen kanssa ja naureskeli iloisesti, ettei onneksi mitään pahempaa käynyt - muuta kuin minun suuren egoni murtuminen kuin pieniksi pirstaleiksi. Ja sehän on vasta julmaa, vai? Niin, ilta tosissaan sujui rattoisaan porukan kesken ja yhdeksän maissa lukitsin ovet. Öitä hevoset !
Ego murskattu !! - Heidi
02.02.2008 » pakkasukko kyläilee
Talvi on ollut Valtamassa perin leuto, mutta tänään siihen tuli muutos; olin aamulla kaatua pinkeillä yöpuvunhousuilla varustetulle takapuolelleni lämpömittarin näyt-täessä 19 astetta pakkasta. Siinä vaiheessa ei paljoa naurattanut, koska allekirjoittanut inhoaa pakkasia. Valitettavasti en voinut soittaa hevosille, että ruokkikaa itse itsenne ja että minä jään sohvalle makaamaan kolmen viltin alle.
Pihalla oli todella kylmä, hevosetkin ihmettelivät hieman tallinoven aukeamisesta sisään tullutta kylmää ilmaa. Talli on tällä hetkellä melko autio, sillä tammikuussa useat hevoset lähtivät omistajien omille talleille. No, minä en valita, sillä seitsemän hevosen ruokkiminen ja hoitaminen aamulla kävi todella nopeasti. Kikan tarhaan vienti kesti 15 minuuttia neidin keksittyä jälleen ylihupaisia kikkojaan - liekö pakkanen innostanut keksimään ihan uusia temppuja? Muuten hevoset sain nopeasti pihalle. Karsinat sain siivottua 45 minuutissa, mikä oli yllättävää; lantalaan kun menin vain hätätilanteessa kovan pakkasen vuoksi..
Päivällä käväisin kotona päiväruokinnan jälkeen ja illalla palailin sitten jälleen suurten vaatekerrastojen kera tallille iltahommat tekemään. Iita oli eksynyt tallille samoihin aikoihin ja oli juuri lähdössä Fantan kanssa kentälle pyörimään. Minä käppäilin pingviinikävelytyyliin (tiedättehän; kädet suorina sivuilla ja jalat suorina?) hevoset sisään ja salpasin oven huolellisesti kiinni ruokinnan ajaksi. Iita jäi tallille vielä lähtiessäni ja huikkasin vain hänelle, että lukitsee oven huolellisesti niin, ettei talli ole huomenna kylmänä. Eiköhän tämä riitä talvesta? Nyt on kesän vuoro!
Pingviini nähty Valtamassa?! - Eveliina
